Nguyen Cam Chi ja Hoang Ngoc Minh
|
(Koko artikkeli luettavissa Ranskan matemaattisen yhdistyksen
verkkosivuilta: http://smf.emath.fr/Publications/ExplosionDesMathematiques/ otsikon "De l'ADN à la théorie des nœuds" kohdalta) |
Tunnetusti solujen sisältämät pitkät kaksoiskierteiset nukleotidijonot eli DNA-ketjut määräävät eliöiden perimän. 1960-luvulla huomattiin, että suorien nukleotidijonojen lisäksi soluissa saattaa olla myös rengasmaisia DNA-molekyylejä. Koska jonorakenteeltaan sama rengasmainen DNA-molekyyli voi tällöin muodostaa erilaisia solmuja, kävi ilmeiseksi, että perimän topologinen rakenne voisi vaikuttaa kyseisen DNA-renkaan ilmenemään solun toiminnassa.
Artikkelissaan Nguyen Cam Chi ja Hoang Ngoc Minh kuvailevat lyhyesti solmujen topologista luokittelua päätyen aina 1980-luvun lopulla löydettyihin Vasiljevin invariantteihin. On myös huomattu, että eräät topoisomeraasientsyymit tekevät DNA-solmuille täsmälleen John Conwayn 1973 matemaattisesti kuvaamia solmutopologisia muunnoksia. Parhaillaan tutkitaankin kysymystä, miten tarkasti biologiset ja topologiset muunnokset vastaavat toisiaan.